Rahanpesu
Rahanpesulain tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia. Laissa säädetään toisaalta asiakkaan tuntemistietojen käsittelystä ja epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten tekemisestä rahanpesun selvittelykeskukselle sekä toisaalta näiden ilmoitusten käsittelystä rahanpesun selvittelykeskuksessa. Lain oleellinen sisältö on siten säännökset henkilötietojen käsittelyä ja luovuttamista rikoksentorjuntatarkoitusta varten. Laki sisältää myös säännökset sen noudattamisen valvonnasta ja rikkomuksista määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. Lakia sovelletaan erilaisiin yhteisöihin ja elinkeinoharjoittajiin (ilmoitusvelvollisiin), kuten luottolaitoksiin, sijoituspalveluyrityksiin, peliyhteisöihin, kiinteistönvälittäjiin, asianajajiin ja tavaroita käteisellä myyviin (15 000 euron raja-arvo). Finanssialan ilmoitusvelvollisia on arviolta 878 ja muita kuin finanssialan ilmoitusvelvollisia on yhteensä arviolta 66 000—67 000.
Toimivaltaisella valvontaviranomaisella ja asianajajayhdistyksellä olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus toimittaa tarkastus ilmoitusvelvollisen muussa toimipaikassa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Lisäksi tiettyjen edellytysten täyttyessä muilla toimivaltaisilla valvontaviranomaisilla kuin PRH:lla olisi oikeus mennä ilmoitusvelvollisen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin. Poliisihallituksen tarkastusoikeus ei myöskään koskisi rahapeleihin liittyvien osallistumisilmoituksia ja -maksuja välittävien yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien pysyväisluontoiseen asumiseen käytettyjä tiloja.
d) ilmoitus, että tilintarkastuskertomus ei täytä mainitun direktiivin 28 artiklan tai soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 537/2014 10 artiklan vaatimuksia;
Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että ilmoitusvelvollinen antaa kolmannen osapuolen suoritettavaksi asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet, jotta voidaan välttää moninkertaiset asiakkaan tunnistamista ja todentamista koskevat menettelyt. Vastuu kyseisten vaatimusten täyttämisestä säilyy kuitenkin ilmoitusvelvollisella (25 artikla).
Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot varmistavat, etteivät ilmoitusvelvolliset voisi nojautua asiakkaan tuntemis- ja tunnistamisvelvollisuuksia täyttäessään vain rekisteröityihin edunsaajia koskeviin tietoihin, esimerkiksi jos rekisteritietoja ei ole päivitetty tai ilmoitusvelvollisella on syytä epäillä niiden paikkansapitävyyttä. Tietojen, jotka on kaupparekisterilain mukaan merkitty kaupparekisteriin ja asianmukaisesti kuulutettu, on katsottava tulleen kolmannen henkilön tietoon (kaupparekisterilain 26 §). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että merkinnällä olisi julkinen luotettavuus. Edunsaajien rekisteröinnillä ei ole myöskään yhtiöoikeudellisia oikeusvaikutuksia, vaan esimerkiksi osakeyhtiössä osakkeenomistajan oikeuksien käyttäminen kytkeytyy jatkossakin osakasluetteloon tehtävään merkintään. Sähköisessä asioinnissa asiakas tunnistetaan ja asiointivaltuudet varmennetaan, jolloin ilmoitettuihin tietoihin voidaan luottaa vahvemmin kuin paperiasioinnissa. Toisaalta myös edellä mainitulla seuraamuksen uhalla olisi tietojen luotettavuutta lisäävää vaikutusta. Henkilötietolain 29 §:n nojalla rekisterinpitäjän on kuitenkin ilman aiheetonta viivytystä oma-aloitteisesti tai rekisteröidyn vaatimuksesta oikaistava, poistettava tai täydennettävä rekisterissä oleva, käsittelyn tarkoituksen kannalta virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut henkilötieto. Rekisterinpitäjän on myös estettävä tällaisen tiedon leviäminen, jos tieto voi vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen oikeuksiaan. Vastaavat vaatimukset sisältyvät myös EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen.
Jäsenvaltioiden on vaadittava konserniin kuuluvia ilmoitusvelvollisia panemaan täytäntöön koko konsernia koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt mukaan luettuina tietosuojaperiaatteet sekä konsernin sisäistä tietojenvaihtoa koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että konsernin sisäinen tietojenvaihto on sallittua. Kun ilmoitusvelvollisella on sivuliikkeitä tai enemmistöomisteisia tytäryhtiöitä sellaisissa kolmansissa maissa, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevat vähimmäisvaatimukset ovat lievempiä kuin kyseisessä valtiossa, näiden sivuliikkeiden ja tytäryhtiöiden on noudatettava kyseisen jäsenvaltion vaatimuksia siinä määrin kuin kolmannen maan lainsäädäntö sen sallii (45 artiklan 1, 3 ja 8 kohta).
- verorikosten sisällyttäminen soveltamisalaan rahanpesun esirikoksina,